2/10: Koti-ikävä on normaalia

G'day! Terveiset täältä keväisestä Australiasta. Kaksi kuukautta on hurahtanut. Verrattuna ensimmäiseen kuukauteen, aika tuntuu hidastuneen hieman, mutta silti se tuntuu huristavan hurjaa vauhtia eteenpäin. Itse on oikeasti alkanut asettua aloilleen, viimeisetkin lomailutunteen rippeet (kyllä, vaikka tässä on koulua käyty, on fiilikset menneet eessuntaassun) ovat kadonneet, tosin kohta me ihan oikeasti lomaillaan kaksi viikkoa, tarkalleen kahden viikon päästä! Ehkä tämä aloilleen asettuminen on ollut myös yksi syy siihen, että mulla on ollut koti-ikävä.

Oon nähnyt kauheasti unia meidän kesämökistä, unia jotka on sijoittuneet sinne. Ajatukset on pyörineet Suomessa ja etenkin perheessä jonkin verran, mutta hyvä juttu on ollut että olen osannut puhua siitä etenkin host-perheelle. En ehkä tarpeeksi ajoissa, koska en itse sitä heti tunnistanut, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tärkeintä oli hyväksyä se koti-ikävä ja ehkä pieni jälki-kulttuurishokki ja se tunne ennen kaikkea. Olen pitänyt itseni hyvällä tavalla kiireisenä, tehnyt asioita joista tykkään, urheillut, lukenut, neulonut, piirtänyt, tanssinut, nähnyt paljon kavereita ja keskittynyt kivoihin koulujuttuihin. Nyt on ehdottomasti parempi fiilis kuin viikko sitten ja luotan siihen, että tästä on suunta ylöspäin.

Koulun lehteen kirjoittelin heti vaihdon alussa pientä pätkää, julkaisivat sen viime viikolla! Jei, nimi oli kirjotettu oikein! Oon saanut kyllä niin paljon erilaisia variaatioita mun nimestä... Lausuminen ranskalaisittain, Janetti, Janeda, kaks englantiversiota, joiden välillä en kyllä itse kuule mitään eroa ja sitten tosi hyviä lausumisia mun nimestä! Hauskinta on se että joka kerta tuntuu että samatkin ihmiset sanoo mun nimen eri tavalla.

Mun Formal-mekkoni sekä -kutsuni tuli vähän aika sitten (huom. nimi kirjoitettu oikein, JES)! Kuvaa mekosta joudutte odottamaan ihan Formaliin asti. Juu, minulla on lupa osallistua Ninan, japanilaisen vaihto-oppilaan kanssa 12-vuosiluokan (me ollaan 11) Formal-juhlaan 19. marraskuuta. Se on käytännössä: kaikki pukeutuu hienosti ja syödään fancy illallinen. Afterparty on sitten enemmän sille tanssimiselle, jos oikein olen ymmärtänyt.

Kuten mainitsin, kevättä kohti mennään! Meikäläinen poltti poskipäänsä pienesti kun pelattiin meille tuttua jalkapalloa (= soccer, täällä Etelä-Australiassa football tai footy tarkoittaa Aussijalista). Sen jälkeen +50 aurinkorasva alkoi kulkea kouluun mukana ja aamurutiiniksi tuli myös nassuravaaminen! Lämpötilat liikkuu hyvinä päivinä yli +20 asteen. Muutama "kylmä", sateinen ja tuulinen päivä on tänne mahtunut, jolloin on ollut sellaista +15. Kouluun "piti" mennä ensimmäistä kertaa shortseilla, eikä paleltanut kyllä yhtään. Mitenköhän mä selviän kesästä...

Vitsi, mä niin paljon rakastan merta! Niin upeaa asua lähellä rantaa, kirjaimellisesti kävelymatkan päässä. Olen nyt pariin otteeseen viettänyt rantapäiviä kavereiden kanssa. Merivesi verrattuna Euroopan meriin tuntuu kyllä paljon lämpimämmältä, ainakin mun mielestäni. Silti, ei ole vielä tehnyt mieli aikuisten oikeasti uida. Kahlausta on tehty sitäkin enemmän. Hienon hienoa hiekkaa menee joka paikkaan ja aloin kantamaan Ikean sip lock -pusseja mukana rannalla niin että niinin pysty laittamaan mm. puhelimen ja kaiuttimen.

Tää kevät on johtanut siihen että öttimöttiäiset on alkaneet liikkua hieman enemmän... Mä taidan vähäsen allergisoida niille, vai kuinka?

Täällä siis kaikki hyvin ja rullaa mallillaan. Tein eilen perheelle suomalaista pannaria rakkaan varaisoäiti Helin ohjeella ja ai että kun tuli hyvää (vaikka itse sanonkin)! Sai perheeltäkin hyväksynnän, heheh!

❤Janette