Mitä muut eivät tiedä vaihto-oppilaan valmistautumisesta?

Tämä postaus on ollit pitkään mielessäni. Itselle on tullut niin paljon uusia puolia tästä odotusajasta, että ajattelin näistä olevan hyötyä myös muille. Niin niille, jotka lähtevät vaihtoon kuin heidän ystävilleenkin.

Haluan aivan ensimmäisenä sanoa että jokaisella on oma tapansa käsitellä tapahtuvia. Tässä kuitenkin lähinnä asioita, joita olen itse huomannut.

1. Odottaminen on tuskaista, varsinkin jos asiat eivät ole sujuakseen...

Aivan karmivaa... Minulla on ollut paljon haasteita kaiken kanssa. Se ei ole johtunut järjestöstä kuin kerran ja sekin oli täysi vahinko, vaan omasta elämästä. Esimerkkinä nyt selvimmin SM-kisat valmennusviikonlopun kanssa päällekäin. Se tekee vaihtarista itsestään hyvin jännittyneen, jopa ärtyneen. Täten, tässä on hyvä pyytää anteeksi kaikilta niiltä ihanilta kamuiltani, joille olen tiuskinut vaihtoon valmistautumisen tuskaisesta puolesta, olette ihania, kiitos että olette olemassa!

2. Itkettää melkein koko ajan

Fakta. Olen itse todella tunteellinen ihminen jo muutenkin, joten kun ensimmäiset jäähyväiset tulivat kohdalleni, tilanne oli hyvin epätodellinen ja täynnä kyyneleitä. Toisaalta se on todella puhdistavaa.

3. Ajatukset alkavat olla jo aivan jossakin muualla

Tämä voi olla hieman selvempi. Tässä vaiheessa ei enää mieti, millaiset numerot sieltä lukuvuoden päätteeksi tulee. Ajatukset on siinä, millainen koulujärjestelmä siellä tulevassa maassa on, saankohan varmasti hyvän perheen, milloinkas oli sen ja tämän deadline... Ymmärrätte varmaan. Joten omat puheenaiheetkin tuntuvat rajautuvan hyvin paljon sen ympärille, varsinkin ihmisten kanssa, jotka ovat olleet elämässä aktiivisesti mukana. Joutuu itsekin valmistautumaan siihen, että ei näe heitä vuoteen.

4. Ihmisten elämä täällä jatkuu, sinun pysähtyy vuodeksi

En jaksa edes laskea kuinka monta kertaa minulta on kysytty, haenko ensi vuonna samaan tanssiryhmään, olenko ostanut jo abihupparin tai tulossa abiristeilylle, olenko kutsunut sen ja tämän 18-vuotis syntymäpäivilleni... Lista vaan jatkuu. Karu totuus on, että oikeasti harva muistaa jatkuvasti, ettet ole ensi vuonna heidän elämässään. He kysyvät sinulta monta kertaa samat kysymykset. Olet yhä heidän suunnitelmissaan seuraavana syksynä. Omalla tavallaan se on pieni pisto joka kerta sydämeen, mutta yhtä lailla valmistavaa.

Tässä ovat varmasti ne suurimmat, joita kohtaan jatkuvasti. Ymmärtäkää siis rakkaat ihmiset vaihto-oppilaita. He valmistautuvat vuoden muutokseen suhteellisen lyhyessä ajassa. Auttakaa ja tukekaa heitä, sillä te olette parhaita!
Kiitos kaikille jotka ovat mua tukeneet, olen todella tarvinnut teitä ja tarvitsen yhä. Kiitos!

❤Janette