Down Underin vinksinvonksin-jutut

Täällä Australiassa asioita ei tehdä ihan samalla tavalla kuin koto-Suomessa... Oon tehnyt näiden viikkojen aikana niin useita asioita päin mäntyä että huhuh. Sama juttu oletusten kanssa, sitä olettaa jotakin ja paikalliset todistaa sinut todella vääräksi. Kaikki tämä on samaan aikaan todella hauskaa, että todella rasittavaa.

Täällä ajetaan väärällä puolella. Olen yrittänyt mennä täällä kuskin puolelle aivan liian monta kertaa, sillä ratti on autoissa oikealla. Kaistoista taas ajetaan vasenta. Oli todella kivaa Adelaide Hillseillä saada sydänkohtaus, kun luulin että ajetaan mutkassa päin toista autoa...

Ajokorttijärjestelmä on kummallinen. Täällä ajetaan L:ää ja P:tä. Mitä ihmettä?
L-ajokortin ajaminen aloitetaan 16-vuotiaana. Kaikki muut mun ikäiset ovat siis olleet jo ratin takana. Silloin ajetaan koko ajan aikuisen kanssa jolla on kunnon ajokortti. P-ajokorttiin siirrytään, kun L:ällä on ajettu vuoden verran. (Juu juu autollahan sitä oikeasti ajetaan, mutta kyllä te tiedätte!) P-ajokortti ei ole vielä kunnon ajokortti. Silloin on voimassa mm. curfew eli illalla ei saa ajaa jälkeen keskiyön. Curfew kestää viiteen aamulla. Matkustajia saa olla yksi jne. Eli ajokortti rajoituksilla. Kunnon kortti tulee sen jälkeen.

Miksi?!? Jättää vaan vähemmän tilaa sisälle...

Ovet aukeaa väärään suuntaan. Tämä on jotain todella kummallista. Puhuin tästä viime jouluna sukulaisten kanssa kun etsittiin, mitä kaikkea kummallista on Australiassa. Sanottiin vaan, että ovet aukeaa kummallisesti. Nyt tiedän mitä se tarkoittaa. Suomessa ulko-ovi, vessojen ovet jne. avataan usein ulospäin eli vetämällä. Täällä pitää työntää! Ovet aukeaa aina sisätiloihin, mikä on todella kummallista! Ulko-ovetkin!

Kouluissa on paljon sähköisenä eikä ole vihkoja. Meillä on kansiot joihin menee paperit. Kirjoja tuskin tarvitaan muussa kuin matematiikassa. Tietokone on pakko olla ja kaikilla on MacBookit. Paitsi mulla!

Kiitetään sanomalla cheers. Aluksi mietin että mitä te mulle kippistelette. Sitten tajusin että sitä käytetään todella usein kiitoksen tilalla. Sama juttu hyvästi-sanan kanssa. Vaikka tietäisit ettet koskaan enää näe tätä ihmistä, sanotaan aina ja kaikkialla "see yah".

Meinaan silti jäätyä koulussa vaikka on paksu huppari ja sen alla paita.

Sisätilat on todella kylmiä. Lämmitystä ei ole ihan kaikkialla. Suomalaisena on tottunut suhteellisen lämpimiin sisätiloihin -25 asteen pakkasilla. Täällä sisätilojen lämpötilat liikkuu 17 asteen paikkeilla... Ja täällä ihmetellään miten suomalaisella on kylmä...

Ulkona on kylmä tuuli talvisin. Vaikka aurinko lämmittää, tuuli on pirullisen kylmä. Varaudu tuulitakilla kun tulet vierailemaan talvella.

MUTTA merivesi on todella lämmintä! Ainakin verrattuna siihen mitä luulin. Vähän kuin Suomen järvet kesäkuun puolivälissä. Ei paha ollenkaan.

Kerron pian mun ensimmäisestä kuukaudestani Ausseissa! MITÄH! Minne hävisi kuukausi?! Tämä postaus tulee varmaankin viikonlopun aikana. Aion kertoa tosi kattavasti kaikenlaisista kommelluksista ajatuksista mitä on tähän ekaan kuukauteen liittynyt. Palataan siis viikonloppuna näihin tunnelmiin, toivotan sinne Suomeen kaikille hyviä koulun alkuja! (täällä ollaan opiskeltu jo kolme viikkoa...)

❤Janette