1/10: Mihin hävisi kuukausi?

Aika on lentänyt täällä niin nopeasti. Mä olen ollut Australiassa kuukauden. Voikä tää edes olla totta? Tuntuu yhä siltä että kaikki on niin uutta. Ihan kuin olisin noussut koneeseen eilen. Silti on alkanut tuntua jo siltä, että mulla on toinen perhe.

Muistan ensimmäisen koti-ikävän hetkeni. Tajusin silloin että kymmenen kuukautta on todella pitkä aika. Suurin pelko oli silloin, että mitä jos koti-ikävä kasvaa niin suureksi, etten pysty olemaan täällä. Mutta tein sen mitä minulle oli neuvottu: puhu. Puhu etenkin host perheen kanssa. Setvi asiat kohdemaassasi. Osoittautui loistavaksi taktiikaksi. Nyt ihmettelen jo mihin hävisi kuukausi.

Nautin täällä olostani todella paljon! Olen jo saanut kokea niin paljon siistejä juttuja. Mulle on kehittynyt päivärytmejä ja tapoja. Aamulla lounaan teko ja bussilla kouluun. Koulupäivä ja sen jälkeen joko kotiin tai salille. Liityin täällä jäseneksi ihan huikeelle Copper Coast Sports and Leisure Centerille. Meitä on neljän kaverin poppoo, joiden kanssa pyritään käymään siellä säännöllisesti.

Mun pienisuuri harmitukseni oli, etten pystyisi tanssimaan tällä "keskellä ei mitään". Nautin toisaalta siitä ettei tämä ole suurkaupunki ja saan aidon Australialaisen elämäntapakokemuksen. Toisaalta, täällä ei sitten ole niin paljoa. Mutta olen jo todistanut itseni vääräksi! Täältä löytyy vaikka mitä pientä hauskaa. Ja jopa tanssikoulu! Ja hyvä sellainen. Tyyliltään todella samantapainen kuin mitä olen tanssinut Suomessa. Olin niin fiiliksissä kun sain tietää tästä! On ihanaa huomata että on saanut tekemistä täälläkin ja vakiintunut jo huomattavasti.

Tähtien kuvaaminen on niin siistiä täällä keskellä ei mitään, kun kaupungin valot ei häiritse! Vielä on vähän hakusessa tämä uusi valokuvauksen muoto.

Musta tuntuu että pahin kulttuurishokkini on mennyt. Joka päivä opin silti jotakin uutta. Osa ajatuksista on vaihtunut jo englanninkielisiksi! Välillä tulee täydellisiä aivopieruja ja aloitan puhumaan suomea kavereille tai kirjoittamaan englanniksi perheelle. Tällä hetkellä se on varmaan uuvuttavinta, olla niin vahvasti vielä kahden kielen välissä.

Olin huolissani siitä, kuinka hankala aussien aksentti tulisi olemaan minulle. Jos totta puhutaan, tämä englanti on lempparini kaikista! Mahtavampi kuin britti tai amerikan. Aksentti ei ole hankalaa ymmärrettävää, mistä olin todella kiitollinen kun huomasin sen. Toisaalta, aussislangin sanoja onkin sitten hieman enemmän, mutta niihinkin tottuu. Ja australialaiset tunnistavat aika hyvin oman slanginsa, eli pystyvät puhumaan "suomalaisille tuttua" englantia.

Ensi kuussa pitäisi ruveta tulemaan lämpimämpiä kevätpäiviä. Talvi rupeaa taittumaan taakse ja saadaan nauttia auringosta. Odotan tätä ihan superisti. Aurinko! Täällä pimenee aika nopeasti (kuuden maissa) iltaisin. Tulin suoraan Suomen pitkistä valoisista päivistä tänne keskelle talvea. Oli vähän shokki, joten toivotan auringon avosylin tervetulleeksi pidemmäksi aikaa.

❤Janette