Ensimmäinen viikko koulua on takana. Lähes 1500 opiskelijaa. Kadina Memorial School. Tämä on ollut ehkä elämäni hektisin ja eniten informaatiota antava viikko koko elämässäni. Samaan aikaan aivan sairaan hieno ja täynnä upeita asioita ja ihmisiä. Avaan tässä postauksessa vähän suurimpia eroja ja hauskimpia juttuja, joita olen tämän viikon aikana kokenut.
Täällä olen
vuosiluokalla 11, toiseksi viimeinen luokka ennen valmistumista. Koulu alkaa yhdeksän maissa joka päivä. Ennen tunteja me tapaamme joka aamu "care groupin" kanssa. Care group on ikään kuin kotiluokka/-ryhmä, jossa meillä on oma opettaja, jolle esitetään kaikki huolet ja kysymykset. Meillä on
päiväkirjat... Se pitää allekirjoituttaa joka päivän päätteeksi kotiluokan opettajalla ja joka viikko vanhemmilla... Kyllä...
Kuljen kouluun bussilla, joka on minulle ilmainen, sillä asun yli 5km päässä koulussa. Bussilla pääsen myös takaisin kotiin, totta kai.
Opiskelen täällä neljästä matematiikasta toiseksi vaikeinta, liikuntaa, teatteria, kotitaloutta, psykologiaa ja englantia. Kaikki tehdään koneilla. Kirja minulla on ainoastaan matematiikassa. Koulussa meillä on lokerikot, ei ihan High School Musical -tyyliset kuitenkaan. Reppuja ei saa kantaa päivän aikana mukana vaan ne pitää jättää lokerikkoihin. Tavaroita kannetaan sylissä tai pienemmässä kassissa, joka taas on sallittua.
Mukana kulkee kansio (johon tehdään muistiinpanoja, vihkoja ei juuri löydä!), tietokone, penaali, ja juomapullo. Ja tietenkin päiväkirja...
Opettajia puhutellaan Mr ja Mrs + sukunimi.
Lounas tehdään itse tai ostetaan ruokalasta. Tarjolla on kaikkea muuta kuin terveellistä. Pitsa ja burgerit kattaa aika lailla tarjonnan. Aussit on selkeästi hieman ylipainoista kansaa, ruokatavat eivät ole terveellisimmästä päästä. Onneksi mun perheessä asiat ei ole ihan näin. Mutta valtavirta tykkää pikaruoasta.
Australialaiset nuoret on todella ystävällisiä täällä "maalla". Small talk on ystävällistä ja aidosti kiinnostunutta. Olen saanut jo muutamia kavereita ja tuttuja naamoja ympäri koulua mikä on mahtavaa! Koulussa on tällä hetkellä myös
japanilainen vaihto-oppilas Nina, joka on auttanut minua huimasti sopeutumaan kouluun.
 |
| Nina ❤ |
Salmiakki on kova juttu. Tarjosin sitä muutamalle kaverilleni ensimmäisellä välitunnilla. Päivän päätteeksi minulta oli mennyt kokonainen paketti Sisua. Reaktiot ovat olleet huikeita!
Koulupuku meillä on tosi rento. Ylipäätänsä täällä keskellä ei mitään on aika paljon vapaampaa. Kukaan ei tule huutamaan, jos sulla ei ole mustat kengät tänään jalassa. Etenkin vaihto-oppilaana minun suhteeni ollaan aika ymmärtäväisiä.
Koulupukuun kuuluu koulun logolla varustettu huppari (kesäisin t-paita), tummansiniset housut (tarpeeksi pitkät shortsit tai pitkät housut) ja mustat lenkkarit. Meikkiä tai koruja ei saa olla ylenpalttisesti. Minun mielestä koulupuku on loistava ja niin kätevä! Niin nopea ja helppo. Tykkään koulupuvustani todella paljon.
Tällaista täällä on siis opiskella, ensimmäisen viikon perusteella ainakin. Erilaista mutta niin siistiä. Tämä viikonloppu pyörähtää Adeleidessa. Palataan astialle postauksessa joka käsittelee viikonlopun reissua!
❤Janette
Ei kommentteja: